Terho: Kukaan ei tiedä minne olemme matkalla

Terho: Kukaan ei tiedä minne olemme matkalla
Terho: Kukaan ei tiedä minne olemme matkalla -single

torstai 7. syyskuuta 2017

Kolmas single: Kukaan ei tiedä minne olemme matkalla 8.9.2017



Kukaan ei tiedä minne olemme matkalla on rockaava rauhanlaulu.

Siinä missä edellinen singlemme Villi sydämeni hakkaa oli ensimmäinen uudelle levylle kirjoitettu kappale, on tämä uusin single Kukaan ei tiedä minne olemme matkalla viimeisin.

Biisi ei ollut vielä mukana ex-levy-yhtiöllemme Hypelle demottamiemme kappaleiden joukossa,  vaan syntyi vasta myöhemmin. Samoin kuin Kalliit neliöt ja nukkumalähiöt -ep:n päätösraita Hetki ennen pimeää.

Kappaleen sovitusprosessi lienee ollut yksi helpoimmista koskaan. Biisi löysi uomansa oikeastaan välittömästi ja sovitusprosessi meni kauttaaltaan ilman turhia hieromisia. Ja tämä ei ole mitenkään itsestäänselvää, sillä orkesterillamme osaa toisinaan olla taipumusta aika vidunmoiseenkin säätämiseen sovitusasioissa.

Palasten loksahtaminen kohdalleen vähän_niinkuin_itsestään onkin aina ollut itselleni hyvän biisin merkki. Ja tämä onkin mahdollisesti oma suosikkini tähän mennessä julkaistuista biiseistämme.

Tekstiä sen sijaan hiottiin hiukan kauemmin - Yhtyeen sisällä keskusteltiin, että onko levyn kenties ilmeisimpään sinkkubiisiin järkevää laittaa näinkin painava teksti. Tuon keskustelun lopputuloksena kiteytyi ajatus, että Kun on paikka, täytyy laukoa. Koemme tällä kipaleella olevamme tärkeällä asialla. Ja se onkin meille luontevampi toimintatapa kuin tekaista laskelmoitu diiba-daaba-teksti sinkkubiisiin. Sellaisia tehdään maailmassa kylliksi ilman Terhonkin panosta.

Loppuun vielä kiitokset samoille suunnille kuin edellisenkin sinkun osalta: Teemu Aalto, Svante Forsbäck, Tuomas, Mika & Anne. Ja kaikki muut jotka myötävaikuttivat julkaistun hengentuotteen syntyyn.

Tuomas Mutasen ottama kannen valokuva tiivistää mielestäni vaatimattomasti lähinnä kaiken mitä on. Emme olisi voineet löytää parempaa kuvaa singlen kanteen!

Näin sanoen on aika saattaa julki Kukaan ei tiedä minne olemme matkalla, olkaapa hyvät!

- Kai

Ohessa vielä kappaleen teksti:


KUKAAN EI TIEDÄ MINNE OLEMME MATKALLA
(säv & san: Ratinen/Kärki)

En tiedä huomaako muut
mut' kaikki haalistuu
tyytymättömyys
on tunne joka vahvistuu

suot, kuokat unohtuu
omaisuus kasaantuu
talvisota jatkuu ja
partioidaan kaduilla

Eikä kukaan tiedä
minne olemme matkalla

    Yksikään meistä ei joutunut sotiin
    yksikään meistä ei löytänyt kotiin
    etsiessään vain vapauttaan   
    Yksikään meistä ei kuuluisi sotiin
    yksikään meistä ei löytäisi kotiin
    vaaliessaan vain vapauttaan             
           
Yötuulet nostivat kuun
hämärä laskeutuu
riittämättömyys on tunne
joka vahvistuu

Kun rajat avautuu
ovemme sulkeutuu
ja meri kantaa
lapsia eksyneellä lautalla

    Yksikään meistä ei joutunut sotiin
    yksikään meistä ei löytänyt kotiin
    etsiessään vain vapauttaan   
    Yksikään meistä ei kuuluisi sotiin
    yksikään meistä ei löytäisi kotiin
    vaaliessaan vain vapauttaan

Kuinka me jouduimme toistemme sotiin?
Kuinka me päästimme viileyden kotiin?
voiman, jota ei saa vapauttaa

    Yksikään meistä ei joutunut sotiin
    yksikään meistä ei löytänyt kotiin
    etsiessään vain vapauttaan   
    Yksikään meistä ei kuuluisi sotiin
    yksikään meistä ei löytäisi kotiin
    vaaliessaan vain vapauttaan

Kuinka me jouduimme toistemme sotiin?
Kuinka me päästimme viileyden kotiin?
voiman, jota ei saa vapauttaa

torstai 27. huhtikuuta 2017

Toinen single: Villi sydämeni hakkaa 28.4.2017


Edellistä kirjoitusta laatiessa ei ollut aavistustakaan, mitä tulisi tapahtumaan seuraavina viikkoina. Ei ollut myöskään käsitystäkään Spotifyn soittolistojen voimasta nykymaailmassa. Seitsemän vuoden julkaisutauon aikana olivat asiat kovasti muuttuneet - ja hyvä niin!

Ensimmäinen singlemme Kalliit neliöt ja nukkumalähiöt sai erinomaisen vastaanoton niin Spotifyssa kuin radioissakin. Ep:n nimikappaletta on tätä kirjoitettaessa kuunneltu Spotifyssa yli 128.000 kertaa.

Ensimmäisen singlen kaikki odotukset ylittänyt menestys toikin rutkasti lisää potkua muiden biisien viimeistelyyn ja marras-joulukuussa kirjoiteltiin ja viimeisteltiin tekstejä ahkerasti ja tammi-helmikuussa äänitettiin lauluja. Ja nyt huhtikuun lopulla asiat ovat lopulta niin valmiita, että saadaan julkaistua jatkoa: Villi sydämeni hakkaa on omasta mielestämme, kun ei ole ketään neuvomassa, uuden materiaalimme kenties singlein biisi. Meistä se myös sopi tähän kevääseen, joten singleruletissa se arpoutui olemaan kakkosalbumimme toinen single. Ylpeinä pääsemme vihdoin julkaisemaan sen!

Kyseessä on biisi, josta koko toisen albumin tekeminen alkoi - ensimmäinen biisi, joka kirjoitettiin valmiiksi. Joskin viime metreillä tehtiin vielä hienosäätöä - takaisin alkuperäisen demon suuntaan: Olemme itse uskoneet tähän biisiin jo alkuperäisestä mies ja akkari nanattelu-demosta alkaen.

Rohkenisin väittää, että biisillä oli suuri vaikutus siihen miten levyn tekoa jatkettiin ja ylipäänsä siihen, että päätettiin jatkaa bändinä kohti toista albumia. Kun saa aikaiseksi tällaisia biisejä, on se parasta motivaatiota jatkaa soittohommia, vaikka kaikki ympärillä tuntuisikin virtaavan vastaan.

Omasta mielestämme onnistuimme biisin viimeistelyssä erinomaisesti - Kotkan Steve Albini, Teemu Aalto teki miksauksessa jälleen kerran aivan loistavaa jälkeä - on erinomaisen hienoa, että miksaajalle voi antaa filosofisia referenssejä ja hän osaa niistä imaista fiiliksen mitä ollaan hakemassa, hiilipaperikopioimatta soundeja. Samoin masteroinnista Chartmakersilla vastannut Svante Forsbäck teki jälleen kerran erinomaista työtä - masterointi toi raikkaaseen ja ilmavaan soundiin vielä sen viimeisen silauksen.

Osoitetaan kiitoksia vielä myöskin Mika Laatikaisen ja Anne Lipposen suuntaan, joiden autotallistudiolla tämänkin biisin kitaroita oli ilo äänitellä, sekä Tuomas Mutaselle, joka räppäsi singlen tyylikkään kansikuvan.

Enää sen pidempään jaarittelematta: Villi sydämeni hakkaa, olkaa hyvät!

-Kai

Kertomus siitä, kuinka aika on kaikista kallisarvoisin hupeneva luonnonvara.

VILLI SYDÄMENI HAKKAA
(Säv & San: Ratinen/Kärki)

Aikaa, minä tarvitsen vain aikaa
jota sinulla on
ja sydän hakkaa
se takoo rintaani kuin armoton
olen suojaton

Kun sydän hakkaa
villi sydämeni hakkaa

Kaukaa en etsi turvapaikkaa
joka luonasi on
jos sekin karkaa
minä liu'un aina vaan yhä kauemmas pois

Ja sydän hakkaa
villi sydämeni hakkaa

Liian myöhään
juokset kilpaa aikaa vastaan
kaikki eivät tuhlaa aikaa
toisten vuodet haihtuu ilmaan

No niin, viekö aika kaiken?
niin, viekö aika kaiken pois?

Aikaa, ethän enää tuhlaa aikaa
joka sinulla on
kun kuluu päivät, niiden liikkeet,
joista jokainen on korvaamaton

Kun sydän hakkaa
villi sydämeni hakkaa

Liian myöhään
juokset kilpaa aikaa vastaan
kaikki eivät tuhlaa aikaa
toisten vuodet haihtuu ilmaan

No niin, viekö aika kaiken?
niin, viekö aika kaiken pois?


torstai 13. lokakuuta 2016

Ensimmäinen single: Kalliit neliöt ja nukkumalähiöt -ep 14.10.2016.


Ohhoh, siinäpä sitten vierähti tovi! Tässä välissä piti vähän elellä muuta elämää ja tehdä muita juttuja. Tätä ensimmäistä julkaisuamme uudesta materiaalista alettiin tosissaan valmistella heinäkuun lopulla ja nyt se vihdoin näkee päivänvalon!

Fiilikset yhtyeemme aktivoitumisesta ja uuden materiaalin julkaisemisesta ovat olleet kohollaan jo ensimmäisistä miksauksista lähtien: Heti kun niitä Teemu Aallolta saatiin kuultaviksi, tiedettiin, että tästä voi tulla jotain. Biisit ja jälki ovat selkeästi parasta mitä olemme koskaan saaneet aikaan. Se, että nyt toimittiin vähän eri filosofialla sovitusten suhteen toimii ja saa biisit hengittämään mukavasti.

Myös palaute teiltä kuuntelijoilta ennakkokuuntelun aikana on ollut oikein mukavaa: Biisejä, soundeja, tuotantoa ja erityisesti tekstejä on kovasti kehuttu, mikä onkin ilahduttanut viime viikot suhteellisen tiiviisti julkaisurupeaman ja promon valmistelun äärellä uurastaneita musikantteja.

Ep:n biisit ovat myös ehtineet herättää kiinnostusta myös mediassa - Hyvänä alkuna levyn julkaisulle toimi se, että Soundi nosti ep:n nimibiisin Lauantailekakseen keskellä kuuminta kotimaisten julkaisujen aikaa ja tarjosi ep:n ennakkokuuntelun sivuillaan viikon ajan.

Toivotaan, että tähtikuviot ovat suotuisissa asennoissa myös tulevan suhteen.

Arvon kuulijat, luovutamme hengentuotteemme teidän käsiinne. Olkaatten hyvät, kippis!

Kalliit neliöt ja nukkumalähiöt -ep sisältää seuraavat biisit:

1. Kalliit neliöt ja nukkumalähiöt
2. Koiranheisipuut
3. Hetki ennen pimeää
Kalliit neliöt ja nukkumalähiöt
Se tunne, kun työmatkan aamuruuhkassa tulee mieleen asuntolainan maksusuunnitelma. Yhtyeen kaikkien jäsenten nimiin merkitty sävellys oli selkeä ja harvinaisen yksimielinen valinta ensimmäiseksi singleksi.
Koiranheisipuut
Jossain, muttei täällä, vielä ihmeitä tapahtuu. Aikuisena ei enää täysin saa kiinni lasten todellisuudesta. Vanhalla leikkipaikalla koetuista nostalgisista takaumista syntyi laulu, joka puhaltaa lapsuuden tapahtumat henkiin. Samalla se on kunnianosoitus Mika Waltarille.
Hetki ennen pimeää
Rock-laulu pohjoisesta melankoliasta, lopullisen luopumisen mahdottomuudesta ja Sigmund Freudinkin kuvaamasta suremattomasta surusta.

Soundin Lauantailekajutun voit lukea täällä.

Terhon uudet verkkosivut löydät täältä.

lauantai 15. joulukuuta 2012

Mitäs v!#@ua, vuosi meni, missäs se levy viipyy?

Sorry guys. Tuli muita bisneksiä!

 





Mutta, vannomme, että nyt ollaan taas työn touhussa! Kitarat on jo äänitetty ja lauluja tehdään, jahka solisti saa äänensä takaisin! Luvassa kenties myös vierailevia tähtiä.

…We'll be back soon!

perjantai 2. joulukuuta 2011

Garagerokkia - kitarasessiot vol. 1




Garagerokkia - kitaraäänitykset vol. 1 - 10.-11.9.2011, Outokumpu

Syyskuun alussa kokoonnuimme ensimmäistä kertaa kitarasessioihin Outokumpuun. Meillä oli ilo päästä suorittamaan Itä-Suomen kitaraäänitykset ystävämme Mika Laatikaisen mitä mahtavimmassa autotallistudiossa.

Siellä Gene Simmonsin siipien alla, Lemmy Kilminsterin suojeluksessa, taltioitiin ensimmäiset tahdit uuden albumin kitaroista.

Muutoinkin olosuhteet Blueberry-studioilla olivat enemmän kuin kohdallaan, isäntäväen Mikan ja Annen loihtiessa sessiopäivien päätteeksi rockareille terassilla mitä oivallisimpia grilliherkkuja.

Tuottajallekin löytyy tuottaja. Nimittäin Gene.

Orkesterimme toimintaa leimaa pitkälti musikanttien asettautuminen asustelemaan eri puolille pitkää ja laveaa Suomen maata. Sattuupa olemaan vielä niinkin onnellisesti, ettei yhdenkään meistä tarvitse sietää soittajatovereitaan samalla paikkakunnalla.

Tämä onkin opettanut optimoimaan yhteisen käytettävissä olevan ajan: viikonlopputreenit ovat intensiivisiä ja asioita pyritään valmistelemaan siten, ettei treeniaikaa kulu turhaan säätämiseen, vaan kämpillä keskitytään soittamiseen, kunnes sormenpäiden tai yleiskunnon asettamat rajoitteet tulevat vastaan.

Äänityksiin pyritään mahdollisuuksien mukaan soveltamaan samaa tehokkuutta, kivanpitoa luonnollisestikaan unohtamatta. Ensimmäisenä olikin siis tavoitteena saada Itä-Suomessa purkkiin Joensuuhun asettuneen soolo-spesialistimme Laurin osuudet ja loput kitaroista ja laulut voitaisiin sitten hoitaa ikäänkuin puhdehommina pääkaupunkiseudulla, jossa pari kitaroivaa lurjusta, eli minä ja Teemu, nykyisin majailemme.


Mutta jaarittelut sikseen. Ennen kuin nuottiakaan oli tallennettu, oli syytä hankkia pääkallonpaikalle virvokkeita sekä grillattavaa, sillä syksyn terassikausihan oli vielä jos nyt ei kuumimmillaan, niin ainakin täydessä käynnissä!


Ja sitten se välineurheilu

Näitä kitaraäänityksiä oli odoteltu vesi kielellä. Jo kotvan aikaa oli näet treenikämpällä nähty eräänlaista kilpavarustelua kitaristien haaliessa kilvan uusia leluja pedaalilautoihinsa ja basistin uusiessa matalataajuuskitara-osastoaan sustainimpaan suuntaan.

Tuomas taisikin virveleineen löytää tiensä juuri oikeaan bändiin ja tuntee olonsa varmasti kotoisaksi meidän muiden kamarunkkareiden seurassa. Itsetarkoituksellista, tai pippeliä kasvattavaahan tämä tuskin kenelläkään meistä on, mutta tätä kai se tuppaa olemaan, kun entinen nuoriso harrastaa.

Ja sitä paitsi ovathan kaikki nuo musisointiin liittyvät härvelit niin tavattoman mielenkiintoisia vempeleitä, että niihin sen kuukausittaisen rahasäkkinsä mieluummin polttaa kuin moneen muuhun maailman houkutuksista. Musanörttiys se rekkamiehen tiellä pitää, tiesi jo vanha sananlasku.

Lauri ja mystiset vempeleet.
Laurihan on perinteisesti ollut tässäkin lajissa aivan omaa luokkaansa: mies, jonka pedaalilauta muistuttaa avaruusasemaa ja jonka takataskusta löytyy suunnilleen kitara per biisi. Ibanezeja oli näissäkin sessioissa tarjolla joka lähtöön.

Myös tuorein Fender-hankinta oli jo matkalla nousevan auringon Japanista Pohjolan japaniin, mutta jäi täpärästi ehtimättä perille ensimmäisiin sessioihin. Liekö ollut siellä tullin haavissa (missä "kyllä tiedetään, mitä Fenderin kamat oikeasti maksavat." Jeni-kurssikeinottelijoiden on turha yrittää! Toim. huom.).

Kirvekset ylväästi tanassa vyöryy rock 'n' roll.

Lopullista kirvesarsenaalia täydensivät myös allekirjoittaneen Fender Telecaster, Patrick Eggle sekä puoliakustinen Yamaha AE500.

Kuten knoppitietouden hallitsevat lukijamme jo tiesivätkin, solistimme kitaroi vasemmalta, joten hänen kalustoaan kyettiin näissä sessioissa käyttämään ainostaan opetuksellisiin sekä neuvoa antaviin tuottamuksellisiin tarkoitusperiin. Ja siihenhän ei edes sähköä tarvittu!

Huttunen & Kettunen ja mikkien tarkistus.

Vahvistinpuolella käytössä oli 3 putkivahvistinta: Huttunen & Kettunen, eli Hughes & Kettner Statesman Dual, sekä kaksi Vox AC 15:ta, toinen Greenback ja toinen Blue Alnico -elementillä. Meitä viisaammat ovat näet neuvoneet käyttämään äänityksissä useampaa eri vahvistina, jotta levyn kitaroiden taajuusalueseen saadaan vaihtelua. Tiedä sitten miten lienevät meitä tässä asiassa linssiin kusseet.

Ja tietenkään ei ole kummoisiakaan kitaraäänityksiä, jos ei sulla ole aimo läjää pedaaleita, eli spedduja.

Man in da garage!


Tämän perusteellisen selvityksen olosuhteista tehtyämme, suljemme kitaristin autotalliin ja siirrymme tarkkaamon puolelle

Sessiot taisimme aloittaa Hughes & Kettnerillä ja Ibanezilla sekä "Aikaa" -biisillä, joka taisi olla ensimmäinen uudelle levylle treenaamistamme biiseistä (ellei paria uudelleen äänitettäväksi mahdutettua, vanhempaa kipaletta lasketa...).

Pisimpään kämpillä pyöritelty biisi onkin yleensä turvallinen valinta ladunavaajaksi, sillä usein biisi alkaa jo löytyä varsin hyvin selkärangasta ja soundillisestikin on usein sangen tarkasti tiedossa, mitä haetaan. Kääntöpuolena tässä on se, että tatsi oikean soundin löytämiseen paranee session päästessä kunnolla vauhtiin. Ilmavaa ja varsin rentoa kitarointia tunnuimme saavan aikaiseksi tähän biisiin.


Kun ensimmäiset nuotit saatiin narulle, äänitykset alkoivat edetä niin joutuisasti, että allekirjoittaneelle alkoi tulla kiire vaihtaa Telecasteriin tuoreet kielet, jotta se ehdittäisiin saada pelikuntoon sille varattuihin osuuksiin.

 Tämä tapahtuikin mukavasti olohuoneen puolella Valioliigan tapahtumia seuraillen. Taisivat siinä maalejakin tehtailla, sillä onnistuin viimeisen kielen kohdalla pudottamaan kitarasta kieltä paikallaan pitävän metalliholkin ja työntämään kielen paikoilleen ilman sitä.

Kiroiluhan siitä pääsi sekä erinäisten työkalujen kokeilun kautta kotvasen kestänyt kielen irroittamisoperaatio. Lopulta kielet kuitenkin tulivat vaihdetuksi ja ensimmäisenä päivänä ehdittiin soittaa laskujeni mukaan viittä eri kitaraa ja kahta eri vahvistinta ja sessiot saatiin oikein mukavasti käyntiin.

Teemu: "On käyttistä". Taustalla väijyy Gene. 

Päivä eteni joutuisasti äänittäjän selkein ohjeistuksin: "Hae sieltä sellainen avomaankurkku-särö...", "Sitten soita sinne terssikitaraa, mutta silleen ruotsalaisittain coolisti, ei savolaisittain laiskasti...". Tiedättehän.

Ennen kuin huomasimmekaan olikin lauantai luonteva päättää grillauksen, olusten sekä Lennetään -sarjan merkeissä.



Usvainen aamu halki nummien

Sunnuntai-aamu valkeni raikkaana ja sumuisena, joten luonteva valinta sessioiden käynnistämiseen oli kytkeä Telecaster suoraan Voxiin kiinni ja aloittaa aamu kirkkaiden ja kuulaiden soundien merkeissä.

Taannoin Lontoosta hankkimani ja Eustonin metroasemalla heti tuoreeltaan pommikoiran nuuskimaksi päässyt Telecasterini sai paatuneelta Ibanez-mieheltäkin kiitosta soitettavuudestaan ja homma lähti rullaamaan mukavasti.

Ma saatank' kuvitella näkyä rauhaisampaa, aamus' sunnuntain?

Hieman kitkerämpää palautetetta soittotatsista sitä vastoin annettin aikoinaan heräteostoksena näyteikkunasta mukaan lähteneelle, enemmän tunne- kuin rahallista arvoa huokuvalle Yamaha-puoliakustiselleni, joka tosin 12:sen kielisetin löytymisen ja pienoisen mikkien napojen säädön jälkeen onnistui tarjoilemaan mm. "Pergessleen" ja muutamaan muuhunkin biisin yllättävän käyttistä, jopaa mellevää soundia.

Onhan ne kielet toki hivenen ylhäällä, mutta ihan hyvää jälkeä kitaralla, jota musiikkiliikkeen myyjä aikoinaan kuvaili Linnunpöntöksi ja teki siitä huolimatta kaupat.

Jamppu a.ka "Linnunpönttö". On käyttistä, tämäkin.

Sunnuntain sessio laitettiin pakettiin neljän huitteissa iltapäivällä ja starttailtiin hyvillä mielin kohti Eteläistä Suomea.

- Kai


Kuvat: Mika Laatikainen ja Kai Kärki.

maanantai 28. marraskuuta 2011

Lauluista ja niiden nimistä...




14 valittua palaa

Tämänkertainen blogiteksti paljastaa sisäpiirin tietoa suoraan ytimestä. Se nimittäin paljastaa tulevan albumimme biisilistan.

Levyn tekohan alkaa useimmiten siitä, että treenikämpillä pyöritellään uusien kappaleiden aihioita. Yleensä joko demovaiheessa tai uuden aihion treenausvaiheessa kappaleelle tahtoo muodostua niin sanottu työnimi, jolla yhtye tunnistaa mitä kappaletta seuraavaksi soitetaan tai mistä kaffetauolla  puhutaan.



Työnimi saattaa muuttua matkan varrella, mutta joskus jopa alkuperäiset työnimet saattavat säilyä kappaleiden kutsumaniminä yhtyeen sisällä vielä vuosia senkin jälkeen kun biisi on valmistunut. Usein keikalla ja settilistoissa saattaakin olla varminta käyttää biisin työnimeä, mikäli haluaa varmistaa, että koko yhtye lähtee liikkeelle samasta äänestä.

Jos nyt yritän muistella millä nimillä nyt työn alla olevat kappaleet ensi kertaa ilmaantuivat treenikämpille tai demona sähköpostiin, voimme muodostaa seuraavan nimilistan tulevan levymme kappaleista:

Aikaa
Paisuvainen
Härski disko
Laurin proge
Hannapakarinen
Kevyesti kentisti
Morricone
Laalaa (Aihiot nimeltä Tumpun riffi ja Edukettunen yhdistyivät)
Pergessle
Koiranheisipuut
Iggypop
Uusibiisi2

+ Lisäksi päätimme äänittää uudestaan pari kipaletta, joihin emme olleet täysin tyytyväisiä ensimmäisen levymme sessioissa ja jotka tuolloin jäivät pois levyltä.

Musta Jocke
Vie talvi pois

14 biisillä näin ollen mennään. Siitä miten hyvin työnimi sitten kuvaa lopullista kappaletta ei (onneksi!) ole kovinkaan tieteellistä ennustetta.

- Kai


sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Kitarat, nuo Trubadurixin lyyrat




Terholainen käsitys kitarismista

Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta olemme aina äänittäneet kitarat itse, bändin kesken. Olemme vain päätyneet tämmöiseen meille sopivaan toimintatapaan, eikä siinä taustalla ole sen kummempaa filosofiaa.

Paitsi tietysti se, että pidämme siitä, että saamme työskennellä ja kaivella soundeja rauhassa ilman että taksamittari raksuttaa. Kitaran äänittäminen ei yleensäkään mielestämme vaadi kalliin huippustudion olosuhteita toimiakseen.



Tälläkin kertaa oli siis selvää, että kitarat äänitetään itse. Siitä huolimatta nämä äänitykset ovat erilaiset kuin aikaisemmin: Yhtyeemme on vaihtanut transistoripelit putkivahvistimiin ja multiefektit yksittäisiin efektipedaaleihin. Tähänkään ei liity mitään yhteistä, dramaattista päätöstä. Asiat ovat vain menneet tähän suuntaan. Ja näin se yleensäkin menee yhtyeessämme: asiat tapahtuvat.



Ja kun kolmella lyyralla mennään...

Kun bändissä on kolme kitaristia, täytyy se ottaa pelikentällä huomioon: Kolme soittajaa ei voi sooloilla ja rönsyillä omiin suuntiinsa samaan tapaan kuin vaikkapa yksittäinen kitaristi, vaan jokaisen on pysyttävä enemmän tai vähemmän ruodussa ja omassa lokerossaan.



Tämä osaa ottaa silloin tällöin myös aivoon, mutta kun kolmen kitaran osuudet on mietitty hyvin, avautuu ovi mukavan rikkaisiin kitarasovituksiin, jotka saavat bändin soundaamaan hyvältä. Tosin tätäkään ei saavuteta ilman kunnon treenaamista.

The second album - xx gracious melodies

Musiikkia tehdessä ainakin itselleni on tärkeää, että hommassa säilyy tuoreus ja, että ollaan tekemässä aina jotain uutta. Kitarakamojen vaihto oli tapahtunut luontevasti, sen enempää suunnittelematta, mutta äänitysten filosofiaa suunniteltiin.

Tällä kertaa haluamme pitää raitojen määrän pienenä, jättää biiseihin ilmaa, sekä uskaltaa luottaa sävellysten kantavuuteen.

Pyrimme myös siihen, että saamme taltioitua mahdollisimman hyvin instrumenttien luonnollisen soinnin. Tässä putkivahvistimet mielestäni toimivatkin transistorivermeitä paremmin. Haemme siis sitä, että bändi soi luonnollisesti. Lopputulos kertoo kuinka tässä onnistumme ja kuinka hyvin noudatamme ennalta mietittyjä periaatteita.


Mitään tiukkoja dogma-sääntöjähän nämä eivät suinkaan ole, vaan levytyksen edetessä tietysti katsotaan, mitä biisit vaativat. Whatever it takes.

- Kai

Kuvat: Mari Hakanen